Nyt on melkein vuorokausi eletty Tallinnassa. Olipa hyvä, että päätettiin tulla pari päivää aikaisemmin, on mukavaa, kun voi vähän tutkailla liikenneyhteyksiä ja muita käytännön asioita. Täällä on tosi keväistä ja lämmintä, vaikka viikonloppuna oli vielä ollut samanlaista myräkkää, kuin meillä Suomessa. Minun asuntoni on Mustamäen kaupunginosassa, rauhallisella kerrostaloalueella. Asunto on vaatimaton, mutta kaikki tarpeellinen löytyy (paitsi hissi, asunto on 4. kerroksessa!). Huomenna aloitamme työt Regionaalhaiglassa. Kävin tänään katsomassa, miten sinne pääsee. Ihan tästä läheltä menee bussi, jolla pääsen kävelymatkan päähän sairaalasta. Kunhan vain sitten osumme oikeasta ovesta sisälle! Emme tavanneet tänään Leenan kanssa, mutta viestit ovat viuhuneet tiuhaan. Leena kertoi, että sairaala näkyy hänen asuntonsa ikkunasta eli lähellä on! Vähän jännittää, toivottavasti saan jännitykseltäni nukuttua!
Työssäoppimisjakso täällä kotoisessa Suomessa on ohi, kiitokset opettavaisista viikoista Päijät-Hämeen Keskussairaalan osastolle 54! Maanantaina astumme laivaan ja seilaamme kohti Tallinnaa. Jännitystämme helpotti tapaaminen opettaja-Outin kanssa keskiviikkona. Sekä minä että Leena olimme hieman epävarmoissa tunnelmissa, mutta Outin ohjeet ja kannustava asenne auttoivat paljon. Nyt tuntuu jo paljon turvallisemmalta lähteä matkaan, paperit ovat kunnossa ja asiat ovat muutenkin selkiytyneet. Kiitos Outille!
Nyt sitten pitäisi ryhtyä pakkaamaan, se on aina yhtä vaikeaa. Mitä ottaa mukaan? Mitä jättää pois? Mitähän siellä tarvitsee? Ainahan sitä tulee pakattua mukaan kaikkea turhaa ja jotain olennaista unohtuu… Passi, luottokortti, paperit työssäoppimispaikkaa varten ja työvaatteet kun muistan pakata, niin pääsen jo pitkälle. Ja tietenkin läppäri, että voin kirjoittaa blogiamme! Tallinnahan on täynnä ihania kauppoja, joista voi ostaa kaikkea tarvittavaa, siis yleensä vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä, hajuvesiä ynnä muuta todella tärkeää.
Tallinna, Viro. Ei ehkä kuulosta jännittävältä seikkailulta, jollaisiksi ulkomaisia työssäoppimisjaksoja usein ajatellaan. Me suomalaiset olemme jo vuosia matkustaneet Tallinnaan risteilyillä ja päivän kestävillä matkoilla. Viime vuosina matkat ovat pidentyneet, Virossa vietetään muutamia päiviä ostoksilla, kylpylöissä tai harrastuskohteissa. On hienoa, että matkamme Viroon eivät enää ole vain halpojen juomien hakua. Minulle Viro on sekä tuttu että tuntematon. Vuonna 1997 tein tradenomin opinnäytetyöni Lahden Ammattikorkeakoulussa, liiketalouden laitoksella, aiheenani oli alihankinta Virosta. Tuolloin perehdyin tutkimusaiheeni lisäksi myös maan historiaan. Nyt siis opinnäytetyöni 20-vuotisjuhlan kunniaksi on aika tutustua nykypäivän Viroon ja sen asukkaiden arkeen työssäoppimisjaksolla Põhja-Eesti Regionaalhaiglassa eli suomeksi Pohjois-Viron Lääketieteellisessä Keskuksessa. Harjoittelu liittyy lähihoitajaopintoihini Suomen Diakoniaopistossa. Olen vieraillut Tallinnassa usein, kerran Pärnussa. En ole risteilyturisti, vaan viihdyn Tallinnassa useita päiviä, käyn kulttuurikohteissa ja tietenkin ostoksilla. Minun ostoskärryni eivät täyty juomalaatikoista vaan kengistä ja laukuista! Lähdemme Leenan (luokkakaverini) kanssa matkaan vapunpäivänä, saamme yhden päivän aikaa asettua taloksi ja 3.5. aloitamme työt. Odotan todella innolla tätä uutta kokemusta!