On kulunut muutama päivä, kun lopetin työt Põhja-Eesti Regionaalhaiglassa. Palasin Suomeen keskiviikkona ja jo torstaina arki alkoi opiskelujen merkeissä.
Oli hienoa, että pääsin tekemään osan työssäoppimistani Virossa. Harjoittelupaikassa meidät otettiin hyvin vastaan, meistä oltiin kiinnostuneita, meille kerrottiin paljon ja meiltä myös kysyttiin paljon. Varsinainen työ käsitti yksinkertaisia tehtäviä, kuten EKG:n ottoa, verenpaineen mittauksia, jne. Mielenkiintoisinta oli nähdä sairaalan arkea ja erilaisia toimintoja. Suurimman vaikutuksen teki varjoainekuvaukset ja pallolaajennukset. Oli todella upeaa päästä katsomaan lasin takaa, kun näitä operaatioita tehtiin. Myös sydänvalvontaosaston työskentelyä oli hienoa seurata. Potilaiden onneksi ja minun ”harmikseni” osastolla oli rauhallista, eikä mitään dramaattista tapahtunut. Sairaanhoitaja kuitenkin kertoi osaston toiminnasta, esitteli laitteita, kuvaili tilanteita, joita osastolla voi sattua sekä selvitti lääkehoidon toteuttamista.
Regionaalhaigla on suuri sairaala, jota remontoidaan ja laajennetaan jatkuvasti. Työntekijät ovat selvästi ylpeitä työstään ja työpaikastaan. Remontoidut osastot ovat viihtyisiä ja valoisia, sisäilma tuntuu raikkaalta. Näkemäni ja käyttämäni laitteet olivat moderneja, samoja kun meillä täällä Suomessakin. Kaiken kaikkiaan yleisilme oli tehokas ja siisti. Ala-aulan kahvila oli suorastaan ylellinen suihkulähteineen ja suurine ikkunoineen.
Puhuimme hieman hoitajien työoloista ja palkoista. Palkat eivät suomalaisittain päätä huimaa ja työpäivät ovat pitkiä. Hoitajia tuntuu olevan riittävästi, joskin joillain osastoilla puhuttiin työvoimapulasta. Sama ongelma vaivaa kuin meilläkin: raha, sitähän ei taida olla terveydenhuollossa koskaan riittävästi. Moni sairaanhoitaja haaveilee työstä ulkomailla, siksi he puhuvatkin mielellään englantia. Hyöty oli siis molemminpuolinen: sekä minä että paikalliset hoitajat saimme hyvää harjoitusta. Täytyy myös muistaa, että Virossa hoitajan on hyvä osata myös venäjää, sillä venäjää puhuvia potilaita on paljon. Minäkin pääsin käyttämään kaikki sanavarastossani olevat venäläiset sanat! Muutama potilas puhui suomeakin. Varsinkin vanhempi sukupolvi on oppinut suomen kieltä televisiosta, sillä kotoiset kanavamme ovat näkyneet tallinnalaisissa televisioissa vuosikymmenet. Nuoremmat puhuvat englantia varsin sujuvasti.
Virossa lähihoitajakoulutus on vasta alkutaipaleella, mutta meidän hoiva-avustajiin verrattavissa olevia hoitajia on paljon. Heidän töihinsä kuuluu esimerkiksi potilaiden hygieniasta ja yleisestä puhtaudesta huolehtiminen, ruuan jakelu sekä vaatehuolto, mutta lääkehoitoon he eivät osallistu. Sainkin usein selittää, että en ole sairaanhoitajaopiskelija, mutta voin kuitenkin toteuttaa lääkehoitoa Suomessa työskennellessäni. Lähihoitajien koulutus on kuitenkin hyvässä vauhdissa myös Virossa, joten jatkossa työkenttämme on varmasti selkeämpi myös siellä.
Vaikka Viro oli minulle tuttu paikka, nämä kaksi viikkoa antoivat aivan uuden kuvan maasta. Arki on aivan muuta, kuin mitä muutaman päivän turistireissulla näkee. Maan elintaso on noussut kohisten, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään ”oikeaa” elämää myös Tallinnan ulkopuolella. Paikalliset kertoivat hintojen nousseen viimevuosina rajusti. Huomasin sen itsekin, ruokakaupassa hinnat olivat Suomen tasolla. Palkkatason kerrotaan olevan huomattavasti alhaisempi, kuin meillä. Mielenkiintoista seurata, mihin kehitys johtaa. Hinnat nousee, palkkoja on luonnollisesti nostettava, että ihmisillä on varaa ostaa, koska palkat nousevat, täytyy taas nostaa hintoja, koska kustannukset nousevat ja sitten on jälleen pakko korottaa palkkoja… kierre on valmis. Kuulostaa kovin tutulta.
