Laitan loppukuulumiset omalta osaltani:
Viimeisiä viedään ennenkuin loppuu. Perheeni saapui tänään äitienpäivänä tänne. Kävimme äitienpäivälounaalla. Sen jälkeen perhe suunnisti Viimsi Spa:han.


Oli hienoa osata olla vuorostaan oppaana omalle perheelle, yleisillä kulkuneuvoilla liikkuessamme.
Helena on toiminut niin hyvänä oppaana, että olen oppinut.
Päivä oli aurinkoinen ja kohtuullisen lämmin.
Päivä vierähti sukkelaan ja jäin valmistautumaan seuraavaan ja viimeiseen työpäivään.
Menimme Helenan kanssa samalle osastolle, jossa olimme jo olleetkin. Normaaleja mittauksia EKG:ta ja verenpaineita. Hoidimme myös muutaman leikkaushaavan.
Hauska juttu tuli, kun tarkistin hoitajalta, kuinka anturalangat (en löytänyt näille virallista nimeä) laitetaan haavasidoksen alle. Hän luuli, että haluan vetäistä ne pois:) ja kauhistuneena sanoi, että et saa ottaa niitä pois! Selvisihän tilanne ja naurua riitti.
Myöhemmin Ulvin kanssa teimme paperit kuntoon ja kävimme harjoittelun läpi. Tulimme tulokseen, että kaksi viikkoa on aivan liian lyhyt aika kv-harjoitteluajaksi.


Oli hieno ja rentouttava lopetus työssäoppimiselle käydä Viimsi Spassa. Kaksi ja puoli tuntia ihania saunoja, porekylpyä ja käynti kylmävesialtaassa oli virkistävää.
Busseilla menin ja busseilla tulin. Mikä parasta, vasta viimeisenä iltana oivalsin, mikä oli minun bussipysäkkini nimi 🙂 Lepistiku (ei mennyt kuin kaksi viikkoa tuon oivaltamiseen). Järgmine peatus: Lepistiku eli seuraava pysäkki: Lepistiku

Tiistaina tavarat autoon ja nokka kohti satamaa ja kotia.

Tänne jäi kevät, saa nähdä minkälainen sää on Suomessa…