No niin, nyt on päästy ihan oikeisiin töihinkin. Ylihoitaja otti meidän sydämellisesti vastaan. Jännitys helpotti heti, kun hän tuli esittäytymään. Ulvi on todella mukava ihminen ja sai meidät tuntemaan olomme kotoisaksi. Hän näytti meille paikkoja, kertoi sairaalasta, työtehtävistä ja kaikista käytännön asioista. Osastolla meitä ohjasi Ene, joka myös puhuu sujuvasti suomea. Teimme tuttuja töitä: verenpaineiden ja saturaatioiden mittauksia, potilaiden avustamista ja EKG:n ottoa. Puhuimme englantia toisten hoitajien kanssa, muutaman sanan viroakin sekä pari fraasia venäjää, lisäksi saimme myös harjoitella ruotsin puhumista ruotsalaisen herrasmiehen kanssa. Herra ei oikein puhu englantia eikä henkilökunta ruotsia, joten me tomerat suomalaiset yritimme toimia tulkkeina. Tästä on Leenalla hauska juttu, joka voisi alkaa vaikkapa näin: ”Olipa kerran suomalainen hoitaja, ruotsalainen potilas ja virolainen sairaala…” Tämän tarinan saa Leena itse kertoa, kunhan pääsee koneen ääreen.

Jo yhden päivän perusteella huomaa, kuinka tärkeää monipuolinen kielitaito on. Jos yhteistä kieltä ei löydy, niin elekielelläkin moni asia selviää. Ja sitten: hymy ja iloinen asenne toimii kaikilla kielillä!