Yleensä minä (Helena) olen täällä ”äänessä”, kun minulla on läppäri mukana ja tällä on helpompi kirjoittaa. Kaikki täällä kirjoittamani on kuitenkin meidän molempia kokemaa ja näkemää. Nyt myös Leena on päässyt näppiksen ääreen, tässäpä hänen kuulumisiaan:

Sunnuntaina kiertelimme Kadriorgin puistoa

…ja kävimme Kumu museon sisällä katsomassa paikkoja.

Carrambassa kävimme nauttimassa päivän aterian, mikä maistuikin pitkän kävelyn pärast.


Esmaspäev taas tööpäev. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen voi sanoa, ettei ollut ihana herätä uuteen viikkoon.
Olimme samalla osastolla kuin viime viikolla. Otimme EKG:ta potilailta. Poistimme tikkejä, hoidimme haavoja ja katsoimme, kun hoitaja otti verikokeita potilaista. Perushoitoa emme ole tehneet eli peruspesuja ym.
Se mihin olemme kiinnittäneet huomiota ainakin tuolla osastolla, siellä ei vaahdota hygieniasta samalla tavalla, kuin meillä Suomessa. Hommat hoituu periaatteessa aseptisesti kuitenkin. Asiakirjojen salassapito on myös oma juttunsa. Lääkkeet ovat osastolla liukukaapeissa. Ei ole erikseen lääkehuonetta tai saati, että niitä jaettaisiin liukuhihna periaatteella.
Väsymys näkyi iltapäivällä, kun Helena oli ottanut Rr:n ja minun toimiessa kirjurina, kaadoin litran vettä potilaan pöydälle ja hänen päälleen. Noh, tulipahan tekemistä hieman pitkäveteiseen päivään. Saatiin viimeinen tunti nopeasti kulumaan, kun vaihdoimme kuivat ja puhtaat vuodevaatteet potilaalle.
Työpäivän jälkeen lähdimme suunnistamaan Suurpaalaan. Minä tiesin kaupan ja Helena reitin, kyllä kaksi päätä on enemmän kuin yksi;)


Teisipäeval menimme sydänvalvontaan. Useimpien suljettujen ovien taakse kävi reittimme pitkin sairaalan sokkeloisia käytäviä. ”Maamerkkejä” matkan varrella silmäillen.
Valvonnassa oli rahulik. Ohjaaja osasi englantia hyvin ja Helena toimi tulkkina minulle. Paljon ymmärsin ohjaajan puheesta, mutta en kaikkea.
Huomaa, kuinka väsyy ihan eri tavalla, kun joutuu vieraalla kielellä toimimaan.
Ja nyt kaupan kautta kämpille!